Viimeisen viikon ajan olen koettanut tarmokkaasti laihduttaa ja liikkua. Olen syönyt runsaasti kasviksia, tutkaillut tuoteselosteita ja liikkunut enemmän kuin edeltävänä kuukautena yhteensä. Joka aamu olen kurkannut puntariin toiveikkaana: joko grammat olisivat alkaneet kadota?
No jaa, eivät varsinaisesti. Alan epäillä, että alussa tulokseksi saamani 68,3 kiloa oli jonkin erityisen nestevajaan aamun paino, sillä sen jälkeen lukemat ovat olleet joka päivä korkeammalla, vaikka olen elänyt jotakuinkin terveellisesti. Tänä aamuna lukema oli 69,1 kiloa, enkä voi olla tyytyväinen. Näin siitä huolimatta, että viime keskiviikon jälkeen olen
- juossut 6 kilometriä
- vaeltanut 8 kilometriä
- pyöräillyt liki 40 kilometriä,
- jumpannut kotona tunnin sekä
- kävellyt ja uinut.
Kotiruokani on koostunut vähähiilihydraattisesta kasvis-jauhelihapadasta, salaatista, kevytjogurtista ja tummasta leivästä, enkä ole ostellut kaupasta ylimääräisiä herkkuja.
Myönnetään: lauantaina juhlin kaverin valmistujaisia ja maistoin kakkua ja pikkusuolaisia sekä join alkoholia useamman annoksen. Sunnuntaina kävimme poikaystäväni kanssa pyöräretken päätteeksi syömässä nepalilaista ruokaa eli minun tapauksessani naan-leipää, riisiä ja kanaa tikka masala, ja eilen söin yhden korvapuustin käydessäni kahvilla. Silti: tällaisia herkkuhetkiä elämääni on pitkään jo muutenkin kuulunut, mutta liikuntaa ja terveellisiä kotiruokia ei. Miksi mitään muutosta ei tapahdu?
Ehkä ei kuitenkaan pitäisi hoppuilla. Alle viikko on lopulta melkoisen pieni aika suuremmille muutoksille. Eivätkös ne väitä, että se, mikä hitaasti lähtee, tulee myös hitaammin takaisin? Tarkkaillaan ja katsotaan. Jos luvut eivät kohta ala kääntyä parempaan suuntaan, on kuitenkin pakko pian harkita vähän järeämpiä keinoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti