Hätäensiapua makeanhimoon

Vaikka kuinka päättäisi elää terveellisesti, syödä vain kasviksia ja ruisleipää sekä välttää hiilarihöttöä ja piilosokeria, joskus se silti iskee: armoton makeanhimo. Mikäli himolle antaa hiemankin periksi, suklaajäätelöpaketit ja karkkipussit viilettävät lähikaupan liukuhihnalla kohti omaa ostoskassia ennen kuin huomaakaan, ja pian ollaan taas samalla painonnousun tiellä kuin aina ennenkin.

Siksi akuutin makeanhimon varalta on hyvä olla olemassa plan B, tai vaikka parikin.
Oma, tänään hätätilanteessa keksitty varasuunnitelmani kulkee nimellä

Uuniomenaa jogurttikastikkeessa

(2 annosta)

Ainekset:

- Kaksi omenaa

- Makeutusjauhetta (Canderel, Stevia jne.)

- Kanelia

- Pieni purkki jogurttia

Kuori omenat, poista kannat ja pilko kuutioiksi. Laita pieneen uunivuokaan ja lisää kanelia ja makeutusjauhetta maun mukaan. Paista 225 asteessa 20 minuuttia, ota uunista ulos ja sekoita kaveriksi pieni purkillinen jogurttia. Maun voit valita mielesi mukaan, omalla kohdallani banaani toimi hyvin. 

Sekoita. Nauti. Iloitse siitä, että makeanhimo meni ohi eikä yhdessä annoksessa ollut edes sataa kaloria*!

Jos ollaan aivan hätätilanteessa eikä käsillä ole aikaa tai mahdollisuutta minkäänlaisen oikean ruuan valmistamiseen, kannattaa ainakin pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mikä olisi pienin paha. 

Fakta on, että makeanhimo menee usein melko nopeasti ohi - sen tyydyttäminen ei todellakaan vaadi satoja grammoja suklaata. Itse asiassa se ei vaadi suklaata ollenkaan. Melkein mikä tahansa muu karkki on parempi vaihtoehto, mikäli näyttää siltä, että aivan puhtain paperein ei reissusta kuitenkaan selvitä. Oma vinkkini on vanha kunnon Lakrisal. 

Superhyvää herkkua pienessä paketissa, jos minulta kysytään! Yksi Lakrisal-pötkö sisältää laskelmieni mukaan 84 kaloria*, mikä on lopulta melkoisen vähän, jos toinen vaihtoehto olisi ollut jäätelö, keksipaketti, suklaapatukka tai pahimmassa tapauksessa kokonainen levy. Lopputulos: vähemmän energiaa, parempi omatunto.

Tässä vaiheessa kertoisin mielelläni, että näillä eväin paino onkin nyt saatu kunnolla laskuun. Minulla on kuitenkin siitä harmillinen tilanne, etten edelleenkään tiedä sitä varmuudella, sillä en ole päässyt aamupuntaroimaan itseäni sitten edellisen merkinnän. Viime yöt olen viettänyt poikakaverillani, jonka kämppä on muuten isompi ja kivempi kuin omani, muttei harmikseni satu sisältämään puntaria. 

Ehkä sen verran voin silti sanoa suuntaviivoja, että tänään iltapäivällä, jo yhden suuremman aterian jälkeen, painoni näytti 68,4 kg. Melkoisella varmuudella aamupainoni on siis ollut sitä vähemmän, mikä tietysti ilahduttaa. 

Huomenna olen kuitenkin lähdössä pienelle päiväreissulle, johon kaikella todennäköisyydellä sisältyy myös ulkona syömistä. Parempi palata aiheeseen tarkemmin vasta sen jälkeen!

* Tiedän varsin hyvin, että minun pitäisi puhua oikeastaan  kilokaloreista eikä kaloreista. Uskoisin kuitenkin tulevani ymmärretyksi näinkin, joten antakaa anteeksi matemaattinen epätäsmällisyyteni. 

Lakrisal-kuva täältä.