tiistai 1. huhtikuuta 2014

Lähtömittoja

Tänä aamuna puntari näytti onnekseni jälleen 67,4 kiloa. Olkoonkin sitten juhlimisen jälkeistä kuivumista tai mitä lie - olen onnellinen niin kauan kuin suunta on alaspäin. 

Tajusin myös, että kilojen lisäksi voisi olla ihan mielekästä seurata myös muita mittoja. Jos projekti etenee kuten toivoisin, olisi varmasti kannustavaa huomata, että myös senttejä on kadonnut. Tästä siis lähdetään: 
 
Päivämäärä: 1.4.

Paino: 67,4 kg
Vyötärö: 79 cm
Reisi: 60 cm
Pohje: 36 cm
Rinnanalus: 80 cm
Käsivarsi: 31 cm

Lantiota en edes yritä mitata, sillä en edelleenkään tajua, mistä kohtaa se tarkalleen pitäisi ottaa. Siitä kohtaa, missä lantio oikeasti on, vai siitä kohtaa, missä ihminen on leveimmillään (pepun kohdalta siis)? Ainakin minulle nuo kaksi eivät tarkoita samaa paikkaa. Tuntuu, että joka kerta lantiota mittaillessani saan täysin eri tuloksen, joten annetaanpa olla. Eiköhän mahdollinen kehitys muistakin mitoista näy.

Ruuan puolesta voin kai sanoa sen verran, että eilisilta meni jälleen juhlatunnelmissa, ja menu on sen mukainen. 

Aamiainen: banaani, muutama ruokalusikallinen raejuustoa
Lounas: hernekeittoa, sinappia
Välipala (lue: kokoustarjoilut): kolme pientä omenakampaa, kolme Jaffa-keksiä
Illallinen: vuohenjuusto-päärynä-pähkinä-vihersalaattia, sienitahnalla, paprikalla, kurkulla ja riisillä täytetty crepe, pieni minttusuklaa-brownie
Juomat: kaksi skumppalasillista alkuboolia, kaksi lasia punaviiniä, kaksi lasia valkoviiniä, kaksi shottia, yksi pieni Crowmoor-tölkki
 
(Ehkä on syytä mainita, että loppuillan juomista ja ruuista aika suuri osa päätyi lopulta viemäriin. Ei sillä, että olisin sitä jotenkin tietoisesti halunnut - liian suuri alkoholimäärä nyt vain teettää sellaista.)

Eihän tämä nyt kauhean hyvältä näytä minkäänlaisen dieettimeiningin kannalta. Erityisesti kokouksen leivonnaiset olisi ollut syytä jättää väliin. Pitäisi kai opetella syömään välipaloja vähän fiksummin: siinä vaiheessa kun kokous alkoi, edellisestä ateriasta oli viisi tuntia ja oli vain niin nälkä, että syntyi suorastaan pakottava tarve pistellä omenaviineriä poskeen. Ei hyvä.

Pieni krapulanpoikanen väijyy edelleen päällä. Lähikiinalaisen kanaa Kung Po on tällä hetkellä suurin haaveeni, mutta aion taistella houkutusta vastaan.