Pidemmittä puheitta: täällä ollaan, taas kerran. Keväinen laihdutusinnostukseni jäi valitettavan lyhyeksi, kuten niin kovin monesti ennenkin. Harmi, sillä uskoakseni tuloksia todella tulee niin kauan kuin jaksan päivittää blogia ja pitää kirjaa syömisistäni – kokemukseni mukaan siis noin kaksi viikkoa kerrallaan. Sitten homma unohtuu ja popsin taas mitä sattuu, urheilen lähinnä unissani. Eipä siis varmaan yllätys, että painolukemat eivät ole grammaakaan vähemmän kuin keväällä, päinvastoin. 68 kilon paremmalla eli pahemmalla puolella mennään taas.
Kaikesta huolimatta haaveet kevyemmästä olemuksesta eivät ole kadonneet minnekään. Turvonnut olemus ahdistaa, reidet hankaavat ikävästi toisiaan vasten, uusi tukka näyttäisi paremmalta kapeammilla kasvoilla. Tunnen huonoa omaatuntoa peilikuvastani ja ruokavaliostani, enkä jaksaisi sellaista enää. Noin muuten olen kuitenkin varsin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, joten tuntuu typerältä, että annan kilojen hallita niin paljon. Elän siten kuin tahtoisinkin, mutta aivan eri näköisenä kuin oikeastaan haluaisin. Miksi, jos kerran pystyn itse vaikuttamaan asiaan? En osaa vastata.
Senpä vuoksi käännyn jälleen tämän blogin pariin. Yritän kirjata syömisiäni ja liikkumisiani, edistymistäni ja fiiliksiäni parhaani mukaan – toivottavasti tällä kertaa vähän pitkäaikaisemmin ja säännöllisemmin.
Koska jostain pitää aloittaa, aloitetaan tuttuun tapaan edellisen päivän ruokapäiväkirjasta:
Aamiainen: –
Lounas: bataattikeittoa, purkki mustikkajogurttia
Välipala: Fazerina-Kismet, pieni annos salaattia (kurkkua, tomaattia, fetaa, kaalia, kukkakaalia, paprikaa, balsamico-kastiketta), kaksi Ruis Real -leipää tuorejuustolevitteellä ja ohuella kinkkusiivulla, pari kinkkusiivua ihan sellaisenaan
Päivällinen: kolme itsetehtyä lindströminpihviä, puolitoista isoa perunaa, hieman kermakastiketta
Oivallinen osoitus taas siitä, mihin vuorokaudenaikaan syömiseni tahtovat keskittyä: iltaanpa hyvinkin. Noin kello 17:ään pärjään helposti 400 kalorilla, sitten menee mässäilyksi. Ei hyvä. Nälkäisenä tekee mieli paljon enemmän, ja siinä sitä taas eilenkin oltiin, Fazerina-Kismet-patukka (kyllä, sellaisiakin on kaupoissa) kädessä täysin tietoisena sen sisältämistä kaloreista ja silti haluttomana kestämään kauppamatkaa kotiin asti ilman mitään pikkupurtavaa.
No, ainakin tiedän, missä olisi tekemistä.
Kaikesta huolimatta haaveet kevyemmästä olemuksesta eivät ole kadonneet minnekään. Turvonnut olemus ahdistaa, reidet hankaavat ikävästi toisiaan vasten, uusi tukka näyttäisi paremmalta kapeammilla kasvoilla. Tunnen huonoa omaatuntoa peilikuvastani ja ruokavaliostani, enkä jaksaisi sellaista enää. Noin muuten olen kuitenkin varsin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, joten tuntuu typerältä, että annan kilojen hallita niin paljon. Elän siten kuin tahtoisinkin, mutta aivan eri näköisenä kuin oikeastaan haluaisin. Miksi, jos kerran pystyn itse vaikuttamaan asiaan? En osaa vastata.
Senpä vuoksi käännyn jälleen tämän blogin pariin. Yritän kirjata syömisiäni ja liikkumisiani, edistymistäni ja fiiliksiäni parhaani mukaan – toivottavasti tällä kertaa vähän pitkäaikaisemmin ja säännöllisemmin.
Koska jostain pitää aloittaa, aloitetaan tuttuun tapaan edellisen päivän ruokapäiväkirjasta:
Aamiainen: –
Lounas: bataattikeittoa, purkki mustikkajogurttia
Välipala: Fazerina-Kismet, pieni annos salaattia (kurkkua, tomaattia, fetaa, kaalia, kukkakaalia, paprikaa, balsamico-kastiketta), kaksi Ruis Real -leipää tuorejuustolevitteellä ja ohuella kinkkusiivulla, pari kinkkusiivua ihan sellaisenaan
Päivällinen: kolme itsetehtyä lindströminpihviä, puolitoista isoa perunaa, hieman kermakastiketta
Oivallinen osoitus taas siitä, mihin vuorokaudenaikaan syömiseni tahtovat keskittyä: iltaanpa hyvinkin. Noin kello 17:ään pärjään helposti 400 kalorilla, sitten menee mässäilyksi. Ei hyvä. Nälkäisenä tekee mieli paljon enemmän, ja siinä sitä taas eilenkin oltiin, Fazerina-Kismet-patukka (kyllä, sellaisiakin on kaupoissa) kädessä täysin tietoisena sen sisältämistä kaloreista ja silti haluttomana kestämään kauppamatkaa kotiin asti ilman mitään pikkupurtavaa.
No, ainakin tiedän, missä olisi tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti